Mitä sanottavaa sinulla on sukulaisistasi? Isäni oli kautta maan tunnettu sadisti ja murhamies. Isoisäni itse piru. Löysi itsensä sieltä missä ruumiita tehdään. Hiekassa lumihangella hevosen selässä. Miekan varressa. Katseli miten tumma ja punainen liemi valui kiiltävää terää pitkin alas. Vaikka muut olivat jo kuolleet, ihmeteltiin mikä hänet piti hengissä. Piruuttaan. Se ketään tappanut ollut kuin mielessään. Ei pystynyt hakkaamaan kuin lapsiaan. Mutta siinä se oli hyvä. Pienikin syy riitti. Tunsi olevansa mies niin kuin aiemmat sukupolvet jotka olivat hakanneet poikiaan aina kun löysivät hyvän syyn. Kuvitteli olevansa naisten suuri suosikki, jotkut naisetkin luulivat. Mistä isäni löysikin elämänsä naisen joka halusi alistua ja nöyrtyä heikkouden alla. Hän luuli niitä joksikin toisiksi näkymättömäksi pimeäksi aineeksi joka sanoo mitä pitäisi tehdä ketä lyödä mitä hakata. Niiden varjot ovat vieressämme koko ajan seuraavat katselevat arvioivat nauravat turhautuvat. Itse teit valintasi, varjosi seuraa sinua. Ne muut vain katselevat eivät pysty koskettamaan vaikka haluaisivat. Kivikehällä kuulit jäkälän huutavan joskus aamuhämärissä kun niiden raskaat jalat astuivat päälle. Istuivat rinkiin, katsoivat toisiaan, katsoivat kaukaisuuteen. Lähettävät onnitteluja. Kaipasivat.